Lauantaina sain puhelun tukipartiolta. He olivat tietoisia, että olen lomalla, mutta olivat lähistöllä ja ajattelivat jos olen kotona, saisi asian alta pois. Suostuin. En yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää. Ratsaako ne meidän kodin lattiasta kattoon? Kuulusteleeko ne mua? Miten mun pitää olla? Onko meidän koti nyt hyvä?
Ovikello soi ja menin avaamaan. Koira innoissaan haukkui uusia ihmisiä. Mies ja nainen tulivat eteiseen. Kysyivät heti alkuun, tiedänkö miksi he ovat täällä. Sanoin, että tietääkseni liittyen mieheni koevapauteen tulitte? Juuri näin. Rutiinikäynti, jotta voivat varmistua, että osoite on olemassa ja koti on olemassa. Sain allekirjoitettavaksi lapun, jossa annan suostumukseni, että mieheni saa suorittaa koevapautensa tässä osoitteessa. Sitten kysyivät vielä, että tukipartioita tulee sitten koevapauden aikana täällä pyörimään, että onko mulla sitä jotain vastaan. Ei tietenkään ole. Välillä he tulevat tekemään puhalluskokeita ja tarkistamaan mieheni. Ei siinä mitään, ymmärrän kyllä. Jännitin, että mitä sieltä vielä tulee, kuulustelu, kodin ratsaus... pyysin peremmälle, mutta nainen jo tokaisi, että ei heidän tarvii, kyllä he uskovat, että tämä oli tässä ja koti on olemassa ja hyvältä näyttää. Kysyivät vielä onko mulla jotain kysyttävää. Mieheni on kyllä hyvin kertonut homman nimen mulle ja asiat oli aika selkeet. Käynti kesti ehkä viisi minuuttia. Se oli siinä.
Sitten vain odotellaan. Miehelläni on vielä yksi kotilomapäivä ennen koevapautumista. Ihan kiva, vaikkei vapautumiseenkaan ole kuin se kuukausi. Ihan tarkkaa päivää ei osaa vielä sanoa, kun riippuu papereista ja käsittelyajoista, mutta noin kuukausi. Sitten pääsen vihdoinkin nukkumaan rakkaani viereen yöt! Johan tässä on viisi kuukautta nukuttu yksin tai koira kainalossa. On varmasti outoa aluksi tottua taas, että on mies talossa. Mutta häntä olen kaivannut niin, etten pistä vastaan!
Koevapautta kestää toiset puoli vuotta. Sitten se on ohi! Jos ja kun koevapaus sujuu mutkitta, saa mieheni jalkapannan pois helmikuussa. Koevapaudessa ei saa töpeksiä! Ei päihteitä, edes alkoholia, ei rikesakkoja, ei mitään. Mutta tuskin siinä tulee ongelmia.
Nyt katsoin juuri ikkunasta ulos, ihana auringonpaiste! Taidan tästä mennä kävelylle nauttimaan hienosta lomasäästä! <3
Tämä blogi on ajatusten purkua varten. Aivan uusi tilanne elämässä, mies lähtee vankilaan. Miten oma arki ja jaksaminen lähtee muutosten myötä käyntiin - sen jaan tänne.
tiistai 19. heinäkuuta 2016
perjantai 15. heinäkuuta 2016
Koevapaus lähestyy
En pysty ehkä edes sanoin kuvailemaan, miltä musta nyt tuntuu kun mieheni koevapauteen on enää noin kuukausi. Enää ei ole paljoa odottelua jäljellä ja voin alkaa jo ehkä vähän intoilemaan rakkaani pääsyä koevapauteen. Tähän aikaan on ehtinyt kyllä kokemaan vaikka minkälaisia tuntemuksia. Olen läpikäynyt vaikka minkälaisia skenaarioita mielessäni, että mitä jos ei enää tunnukkaan samalta? Mitä jos hän on jo tottunut olemaan ilman mua? Mitä jos musta ei tunnu enää samalta? Mitä jos jos jos... Mitä jos vaan olisin jossittelematta ja iloitsisin mun rakkaani vapautumisesta?!
Tää on ihan älytöntä, miten ihmismieli veivaa ja vaivaa asioita. Meillä on kaikki hyvin, ikävöidään toisiamme, ollaan joka päivä yhteydessä. Ei hätää. Hyvin se menee. Alku on varmasti hassua ja outoa, kun ehti tottumaan olemaan yksin, nukkumaan yksin... (okei, otin mä koiran välillä kainaloon nukkumaan kun oli paha mieli ja ikävä.) Innolla kyllä odotan, kun rakkaani pääsee kotiin. Koevapaus on tosin aika rajoitettua hänelle, mutta pääasia, että pääsee omaan kotiin.
Vankilan puolelta on jo aloitettu koevapaus-asioiden selvittely. Odotan itse puhelua sieltä, kun pitää sopia tukipartion kanssa päivä, jolloin tulevat käymään meidän kotona, ennen kuin mieheni vapautuu. Kuuluu hommaan, että selvittävät koevapaus olot ja katsovat kodin ja ympäristön olevan ok. Vähän jännittää, mutta hyvin se varmasti menee!
Kesälomaani on vielä jäljellä, joten aion nyt nauttia siitä. Päivittelen taas kun on uusia kuulumisia!
Tää on ihan älytöntä, miten ihmismieli veivaa ja vaivaa asioita. Meillä on kaikki hyvin, ikävöidään toisiamme, ollaan joka päivä yhteydessä. Ei hätää. Hyvin se menee. Alku on varmasti hassua ja outoa, kun ehti tottumaan olemaan yksin, nukkumaan yksin... (okei, otin mä koiran välillä kainaloon nukkumaan kun oli paha mieli ja ikävä.) Innolla kyllä odotan, kun rakkaani pääsee kotiin. Koevapaus on tosin aika rajoitettua hänelle, mutta pääasia, että pääsee omaan kotiin.
Vankilan puolelta on jo aloitettu koevapaus-asioiden selvittely. Odotan itse puhelua sieltä, kun pitää sopia tukipartion kanssa päivä, jolloin tulevat käymään meidän kotona, ennen kuin mieheni vapautuu. Kuuluu hommaan, että selvittävät koevapaus olot ja katsovat kodin ja ympäristön olevan ok. Vähän jännittää, mutta hyvin se varmasti menee!
Kesälomaani on vielä jäljellä, joten aion nyt nauttia siitä. Päivittelen taas kun on uusia kuulumisia!
tiistai 5. heinäkuuta 2016
Kesäloma
Olen tällähetkellä kesälomalla, kirjoittelu on jäänyt liikaakin taka-alalle. On ollut ehkä taas liiaksi kaikkea tekemistä, mökillä ja ystävien kanssa. Mieheni odottelu sujuu edelleen tilanteeseen nähden hyvin. Ei edelleenkään nähdä kuin kerran kuussa kun mieheni pääsee kotilomille päiväksi, mutta olen jo asennoitunut hänen vapautumiseen, mikä tapahtuu elokuun puolessa välissä. Kesälomani jatkuu vielä kolme viikkoa, mutta yritän olla aktiivisempi tämän loppu ajan.
Nyt kuitenkin, olen mökillä ja on yö. Saunan raikkaana painun nukkumaan ja palailen taas pian!
Nyt kuitenkin, olen mökillä ja on yö. Saunan raikkaana painun nukkumaan ja palailen taas pian!
Tilaa:
Kommentit (Atom)