Tänään iski taas paha päivä. Tai vasta tässä illalla alkoi paha mieli hiipimään päälle. Ystäväni oli täällä kanssani viettämässä eilen iltaa, rennosti otettiin ja hän jäi yöksi. Oli kyllä kivaa pitkästä aikaa. Juoruttiin, käytiin syömässä, katsottiin leffaa ja parit oluet nautittiin. Tänään käytiin pyörimässä kirpparilla ja tehtiin ruokaa. Mutta vaikka hauskaa olikin ystäväni kanssa, on mieli taas maassa.
Olen tässä aiemmin jo jutellut mieheni kanssa puhelimessa ja hän ilmoitti, ettei oikein enää haluaisi sinne vierailijoita. Ei minuakaan. Häntä ahdistaa se tilanne kuitenkin ja hän stressaa aina vierailuista. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. En osaa kuvitella sitä miltä hänestä tuntuu siellä, joten mun on vaikea ymmärtää sitä miksi hän ei haluaisi rakastaan nähdä. Haluan häntä tukea ja koittaa kuitenkin edes jotenkin jollain tasolla ymmärtää, mutta on se vähän vaikeeta. Koitin selittää, että eikö hän mieti miltä sitten minusta tuntuu. Tämän myötä nähtäisiin siis vain kerran kuussa, silloin kun hän pääsisi 12 tunnin kotilomalle. Ikävöin häntä jo muutenkin ja kotona yksin ollessa tulee välillä hetkiä, jolloin se yksinäisyys vaan saa vallan ja kirjaimellisesti itken itseni uneen. Nyt mua ahdistaa ja masentaa, jos ei nähdä enää muuten kuin kotilomilla. Hänellä on neljä kotilomaa siis vielä. Nähtäisiin livenä enää neljä kertaa, ennenkuin hän pääsisi koevapauteen. Kuullostaa hurjalta. Tai näin sen saa kuullostamaan tosi vähältä ja rankalta. Toisaalta se taas on vähän ja koevapaus olisi lähellä. Siltikään ei vielä olla edes puolivälissä. Ajatukset heittää kärrynpyörää ja tunteet on taas pinnassa. En tiedä miten päin olisin ja mitä ajatella. Tästäkin kaikesta huolimatta häntä rakastan yli kaiken.
Lupaan seuraavaksi kirjoittaa jotain positiivisempaa!
mun mieheni on istunut nyt vuoden verran ja PT alkoi tosi hienosti,oli intohimoa ja tunsin sen miten oli ikävöinyt minua ja halusi minua..sitten viime talvena tapahtui jotain ja vaikka aina selittää uutta selitystä ja yritän ymmärtää niin en vain voi käsittää mikä tuli...talvella hän lupasi ruveta kirjoittamaan ajatuksiaan meistä enemmän (olen yksin uudella paikkakunnalla,en tunne ketään,olen erakko ) mutta kirjeet loppuikin kuin seinään,sitten muuttui PT:set ensin pystyi ehkä kerran,pari rakastelemaan,suutelemaan,pitämään tiukasti kiinni kun lähdön hetki tuli...nyt ne on muuttunu niin että viimeksi työnsi käteni pois ja sanoi ei voi pitää kädestä kiinni,ei halailua,ei pussailua...ei lähtiessä edes suukkoa antanut,ei sanonut hei...ei voi koskea minuun. sit ihmettelee miten mä itken ja näen sen kuitenkin joka viikko ja ei ole mikään tullut...kyllä nainen,kuka tahansa huomaisi jos tuollainen muutos ihmisessä tapahtuu..haluaisin kuulla jonkun muunkin mielipiteen?
VastaaPoistaMoikka! Onko miehelläsi vielä pitkä tuomio? En tiedä, mikä voisi tarkalleen olla hänen käytökseen syynä, mutta ensimmäisenä mieleen tuli masennus? Jos on pitkä tuomio, niin ehtiihän tuossa varmaan päässään ajatella vaikka ja mitä. Ehkä hän ei halua sinun kärsivän hänen takiaan? En osaa enempää sanoa. Tosi ikävää kyllä, miten hänen käytöksensä sinua kohtaan on muuttunut. Toivottavasti saat otettua asian puheeksi miehesi kanssa ja saisit asiaan selvyyden. Voimia!
Poista