Nytkin on jo viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Aika menee nopeasti. Olin tuossa kipeänä muutaman päivän ja töissäkin ollut aika kiirettä. Ei ole ollut intoa kirjotella tuon kaiken keskellä. Mieli on käynyt välillä pientä tahtojen taistelua. Kaikki on hyvin, aika menee äkkiä, kyllä tämä tästä. Hitto mitä paskaa, kamalaa olla yksin, en mä kestä tätä. Nyt kuitenkin olen tullut siihen lopputulokseen, että aika kuluu kyllä nopeasti. Nyt on mennyt vasta vajaa kaksi viikkoa, mutta olen ehtinyt käydä läpi sellaisen tunneryöppyjen kirjon, että en olisi ikinä uskonut käyväni niitä läpi näin lyhyessä ajassa.
Olin tosiaan viime sunnuntaina vierailulla tuolla avovankilassa. Ei se näyttänyt yhtään kummoiselta paikalta. Tuli ihan hyvä fiilis. Ja tietysti senkin takia, että näin rakkaani. Oli ihana päästä halaamaan ja juttelemaan ihan naamatusten. Vierailuaika meni nopeasti. Toivottavasti koko tuomion aika menisi yhtä nopeasti. Olen yrittänyt vakuutella itselleni, että aika kyllä kuluu äkkiä. Olen koittanutkin keksiä itselleni mahdollisimman paljon aktiviteettia ja tekemistä. Odotan vain sitä, kun on kulunut jo useampi kuukausi, ja pääsen toteamaan, ettei tämä nyt ihan niin kamalaa olekkaan ollut.
Nyt viikonloppuna en mene tapaamaan, hänellä vierailee muita ystäviä. Mikä on ihan ymmärrettävää, että kavereitakin pitää nähdä ja se varmasti piristää häntä. Se on kuitenkin rajallinen määrä kuinka monta saa vieraita olla. Ja mehän ollaan puhelimen välityksellä yhteydessä päivittäin. Sitäpaitsi, jos kaikki menee hyvin, pääsee rakkaani 12 tunnin kotilomalle pääsiäisen tienoilla. Sitä odotellessa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti